Juustoa syövälle kasvissyöjälle italialaiset ravintolat ovat varma valinta, mutta aika harvoin löytää todella kiintoisaa vegaaniruokaa tarjoavia italialaisia.
Onnistunut juustoton pizza tuntuu olevan liki mahdoton tehtävä täkäläisille kokeille, vaikka se onkin olennainen osa vanhan maan ruokakulttuuria, etenkin köyhiä alueita, joilta nämä hienostuneet herkut ovat lähteneet valloittamaan maailmaa. Missä on aterian lisukkeeksi tai alkupalaksi suunniteltu tomaattikastikepizza, joka päästää tomaatin oikeuksiinsa? Munakoisoa tai kesäkurpitsaa kunnioittava pizza, joka jättää ohuet viipaleet tekemään rakkautta oliiviöljyn ja merisuolan kanssa? Unien maassa kai, ja matkabudjetin tavoittamattomissa.
(Helsingin Sivuraiteen muinainen vegaanipizza olikin ihan eri juttu, se oli rehellisesti suomalaistunut arkisen ahmijan märkä uni, etenkin kun kylkeen tarjottiin halpaa litran oluttuoppia tai anakronistista sangriakannua [kyllä!]. Vuosikymmeneen en ole siellä käynyt, mutta kuulemma pizza ei ole entisen veroinen.)
Pastoissakaan tilanne ei ole kovin kaksinen: olen saanut kakoa hämmästyksestä monen italialaisen listaa tutkaillessani, kun edes minimalistista arrabiata-tomaattikastiketta ei tahdo löytyä. Joku tomaattikasvispasta lähes aina löytyy, mutta ne eivät yleensä ole kovin järisyttäviä kokemuksia: monesti kastikkeeseen on lisätty kermaa suomalaista makua houkuttelemaan, tai sitten se on kuormitettu aivan liian monilla aineksilla. Italialaisen keittiön yksinkertaisuus ei tahdo kestää Suomessa.
Muistankin lämmöllä takavuosien kohtaamista Tampereen Bella Roman ruokalistan kanssa, kun vielä silloin tuiki tuntematon aglio e olio (con peperonico) osui silmääni. Oliiviöljy ja merisuola eivät olleet vielä kova juttu Suomessa, ja melkein itkin onnesta, kun pelkkä tuoksu toi öljyn, suolan, pippurin, persiljan ja chilin alkemian suuhuni. Ravintolasta tuli suosikkini pariksi vuodeksi, ja se säilytti paikkansa muutettuaan Satakunnankadulta Siperiaan, vaikka se joutuikin kilpailemaan jo edesmenneen Il Fornon kanssa (sietämätön palvelu, huumaava kasvisfocaccia-annos). Aglio e olio tosin poistui listalta – koska ilmeisesti kukaan muu ei sitä syönyt – mutta sitä sai silti pyynnöstä. Valitettavasti ravintolan taso romahti jokunen vuosi sitten, ja en juuri käynyt siellä pitkään aikaan.
Kaikeksi onneksi Bella Roma piristyi viime vuonna, ja ruoka on taas oikein hyvää. Listalla komeilee pitkästä aikaa oliiviöljypohjainen pasta tagliolini al profume de erbe, jossa on pinaattia, basilikaa, persiljaa ja rucolaa (vegaanin pitää muistaa pyytää, että parmesaani jätetään pois). Suosittele tagliolinin vaihtamista spagettiin, sillä se on pastoista antoisin tällaiselle kastikkeelle. Bruschettat ovat myös varsin mainioita, sillä ne on tehty kunnolliseen kovakuoriseen ilmavaan leipään. Ja toki listalta löytyy vanhoja ovo-laktovegetaarin suosikkeja kuten pizza Italia (tomaattia, fetaa ja rucolaa), sekä vegaaneillekin sopiva tukeva kasvispasta penne alle verdure.
Tätä ravintolaa voi suositella kaikille oliiviöljyn rakastajille, ainakin odotellessamme paikkaa, joka tarjoaisi apulialaista leipäparmesaania oliiviöljypastan päällä tai härkäpapupyreetä voikukkapedillä, vanhan köyhän ajan juustottomia gnochheja, roomanjuutalaisia artisokkia tai jumalaista roomalaista papusoppaa.
Ristorante Bella Roma
Itäinenkatu 5-7, TAMPERE
VL
Lisäys lokakuussa 2010: Valitettavasti lista on muuttunut, eikä tuota oivaa pastaa enää löydy, kuten ei klassista kasvisannostakaan. Uusi portobellosienipasta oli ensi yrittämällä vetinen ja mauton. Bella Roman kohtalo heittelee kuin Ikuisen kaupunginkin.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
Tässä yhteydessä mainostamme Brysselin pizzamarkkinoita, jotka ovat melkoisen vegaaniystävälliset. Varsinkin turkkilaisista tai libanonilaisista pikaruokapaikoista ja leipomoista löytyy y leensä aina pyytämättäkin juustottomia variaatioita. Halvimpien leipomoiden pienikokoiset, juustottomat kasvispizzat – tai piiraat - irtoavat mukaan noin eurolla! Tässä kaksi kokeilemisen arvoista paikkaa Önder pizzeria ja Beyrouth. Puu-uunit takaavat onnistuneen paistotuloksen.
