Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for maaliskuu 2010

Patonki

Read Full Post »

Kasvisruokakartta Brysselistä

VEGGIE STREET MAP OF BRUSSELS -hanke käynnistyi viime vuoden lopulla. Jos haluat lisätietoja tai osallistua ravintoloiden  kasvis- ja vegaaniannosten arviointiin ota yhteyttä WIM COENEN, EVA (Etisch Vegetarisch Alternatief): 0486/50.25.23. Pyynnöstä saatavilla tarkempia tietoja kirjallisesti (ranskaksi).

EVAn sivuilta voi myös katsella Gentin kasvistorstaista (Donderdaag, veggiedaag) kertovia videoklippejä muun muassa Japanista, Venäjältä, Saksasta, Ranskasta ja Sloveniasta.

Read Full Post »

Palstaviljelytoimintaa Brysselissä

Osoitteessa Rue Gray/Graystraat 120 (vieressä päiväkoti Les moineaux) on lukittu kollektiivipuutarha. Sinne kansalaiset saavat tehdä omia istutuksiaan: kurpitsoita, omenoita ja vaikka mitä. Jonkinlainen belgialainen variaatio palstaviljelytoiminnasta siis. Paikka näyttää sangen viehättävältä. Suomalaiseen siirtolapuutarha- ja palstaviljelykulttuuriin verrattuna toiminta tosin vaikuttaa hieman pienimuotoiselta.

Paljon lisätietoja palstaviljelystä lyöytyy monikielisiltä kotisivuilta DES HARICOTS . Sivut ovat melko sekavat, mutta vasemman laidan palkin ”Jardin collectives” kohtaa klikkaamalla pääsee tarkastelemaan palsta-alueita koskevaa informaatota.

Oikein kovalla penkomisella sivuilta saattaa löytyä joku yhteystietokin. Kasvikset käyttivät aikaansa tietojen etsimiseen pari minuuttia, kunnes herpaantuivat. Löysimme tässä ajassa nimilistan ilman puhelinnumeroita tai sähköpostiosoitteita. Viime vuoden kesällä puuhahenkilöiden ja tapaamisten yhteystietoja oli kiinnitetty Rue Grayn palstassa olevaan aitaan. Kasvukautena palstoilla oli viikonloppuisin myös päivystystä.

Read Full Post »

Juustoa syövälle kasvissyöjälle italialaiset ravintolat ovat varma valinta, mutta aika harvoin löytää todella kiintoisaa vegaaniruokaa tarjoavia italialaisia.

Onnistunut juustoton pizza tuntuu olevan liki mahdoton tehtävä täkäläisille kokeille, vaikka se onkin olennainen osa vanhan maan ruokakulttuuria, etenkin köyhiä alueita, joilta nämä hienostuneet herkut ovat lähteneet valloittamaan maailmaa. Missä on aterian lisukkeeksi tai alkupalaksi suunniteltu tomaattikastikepizza, joka päästää tomaatin oikeuksiinsa? Munakoisoa tai kesäkurpitsaa kunnioittava pizza, joka jättää ohuet viipaleet tekemään rakkautta oliiviöljyn ja merisuolan kanssa? Unien maassa kai, ja matkabudjetin tavoittamattomissa.

(Helsingin Sivuraiteen muinainen vegaanipizza olikin ihan eri juttu, se oli rehellisesti suomalaistunut arkisen ahmijan märkä uni, etenkin kun kylkeen tarjottiin halpaa litran oluttuoppia tai anakronistista sangriakannua [kyllä!]. Vuosikymmeneen en ole siellä käynyt, mutta kuulemma pizza ei ole entisen veroinen.)

Pastoissakaan tilanne ei ole kovin kaksinen: olen saanut kakoa hämmästyksestä monen italialaisen listaa tutkaillessani, kun edes minimalistista arrabiata-tomaattikastiketta ei tahdo löytyä. Joku tomaattikasvispasta lähes aina löytyy, mutta ne eivät yleensä ole kovin järisyttäviä kokemuksia: monesti kastikkeeseen on lisätty kermaa suomalaista makua houkuttelemaan, tai sitten se on kuormitettu aivan liian monilla aineksilla. Italialaisen keittiön yksinkertaisuus ei tahdo kestää Suomessa.

Muistankin lämmöllä takavuosien kohtaamista Tampereen Bella Roman ruokalistan kanssa, kun vielä silloin tuiki tuntematon aglio e olio (con peperonico) osui silmääni. Oliiviöljy ja merisuola eivät olleet vielä kova juttu Suomessa, ja melkein itkin onnesta, kun pelkkä tuoksu toi öljyn, suolan, pippurin, persiljan ja chilin alkemian suuhuni. Ravintolasta tuli suosikkini pariksi vuodeksi, ja se säilytti paikkansa muutettuaan Satakunnankadulta Siperiaan, vaikka se joutuikin kilpailemaan jo edesmenneen Il Fornon kanssa (sietämätön palvelu, huumaava kasvisfocaccia-annos). Aglio e olio tosin poistui listalta – koska ilmeisesti kukaan muu ei sitä syönyt – mutta sitä sai silti pyynnöstä. Valitettavasti ravintolan taso romahti jokunen vuosi sitten, ja en juuri käynyt siellä pitkään aikaan.

Kaikeksi onneksi Bella Roma piristyi viime vuonna, ja ruoka on taas oikein hyvää. Listalla komeilee pitkästä aikaa oliiviöljypohjainen pasta tagliolini al profume de erbe, jossa on pinaattia, basilikaa, persiljaa ja rucolaa (vegaanin pitää muistaa pyytää, että parmesaani jätetään pois). Suosittele tagliolinin vaihtamista spagettiin, sillä se on pastoista antoisin tällaiselle kastikkeelle. Bruschettat ovat myös varsin mainioita, sillä ne on tehty kunnolliseen kovakuoriseen ilmavaan leipään. Ja toki listalta löytyy vanhoja ovo-laktovegetaarin suosikkeja kuten pizza Italia (tomaattia, fetaa ja rucolaa), sekä vegaaneillekin sopiva tukeva kasvispasta penne alle verdure.

Tätä ravintolaa voi suositella kaikille oliiviöljyn rakastajille, ainakin odotellessamme paikkaa, joka tarjoaisi apulialaista leipäparmesaania oliiviöljypastan päällä tai härkäpapupyreetä voikukkapedillä, vanhan köyhän ajan juustottomia gnochheja, roomanjuutalaisia artisokkia tai jumalaista roomalaista papusoppaa.

Ristorante Bella Roma
Itäinenkatu 5-7, TAMPERE

VL

Lisäys lokakuussa 2010: Valitettavasti lista on muuttunut, eikä tuota oivaa pastaa enää löydy, kuten ei klassista kasvisannostakaan. Uusi portobellosienipasta oli ensi yrittämällä vetinen ja mauton. Bella Roman kohtalo heittelee kuin Ikuisen kaupunginkin.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _


 

Tässä yhteydessä mainostamme Brysselin pizzamarkkinoita, jotka ovat melkoisen vegaaniystävälliset. Varsinkin turkkilaisista tai libanonilaisista pikaruokapaikoista ja leipomoista löytyy y leensä aina pyytämättäkin juustottomia variaatioita. Halvimpien leipomoiden pienikokoiset, juustottomat kasvispizzat – tai piiraat –  irtoavat mukaan noin eurolla! Tässä kaksi kokeilemisen arvoista paikkaa Önder pizzeria ja Beyrouth. Puu-uunit takaavat onnistuneen paistotuloksen.

Read Full Post »

Tuhoisaa ruokaa…

Planet Greenin artikkeli (10.3.2010) listaa soijan ja riisin metsätuhoja aiheuttaviksi elintarvikkeiksi. Soija on mukana juuri siksi, että sitä käytetään kanojen, sikojen ja lehmien rehuna. Listalla ovat  myös pihvi, palmuöljy, maissi, katkarapu ja sokeriruoko.

Read Full Post »

Mr Nagan tuliset vinkit 1

Mr Nagan tuliset vinkit sarja johdattaa lukijan pippuristen makujen maailmaan asteittain. Aloitamme sarjan tuotevalikoiman miedommasta päästä.

Valtavirtapuotien maustevalikoimat ovat laimeita suhteessa pippuristen makujen kirjoon. Pippurisuuden ystävä löytää paljon uutta Brysselin Rob -tavaratalosta. Kohtalaisen osan Robin pippureista toimittaa vuorostaan Comptoir des Epices. Seuraavassa esimerkkejä Robin valikoimista:

Madagaskarin pippuri (piper borbonense) eli voatsiperifery on harvinainen villi laji, joka kuuluu pippureiden (piperacae) heimoon. Sen terpeeniset aromit ovat hienostuneita mutta melko voimakkaita, ja niissä korostuu kukkaisuus ja hedelmäisyys. Purevien piperiinien osuus ei ole korkeimmasta päästä. Madagaskarin pippurilla voi höystää vaikka hedelmiä. Lisää sitä esimerkiksi mansikoihin ja balsamicokastikkeeseen Myös ananas ja tofu saavat tukea Madagaskarin pippurista.

Pondicherryn punainen pippuri on harvinainen, täysin kypsynyt aito pippuri. Se vapauttaa hedelmäiset ja puiset sävynsä hitaasti. Pippurissa on hiljaista paloa, mutta sen purevuus ei nouse nenään asti. Pondicherryä  voi lisätä vaikka juureskeittoihin loppuvaiheessa.

Sechuanin pippuria Rob myy omalla tuotemerkillään varsin edullisesti. Sechuanin pippuri (Xanthoxylum piperitum, hua jiao) ei ole sukua pippurikasveille vaan sitrushedelmille. Sitä leimaa lähes suuta puuduttava maku, johon yhtyy sitruunaisuutta.  Olen yleensä törmännyt kelvottomiin Sechuanin pippuriksi väitettyihin tuotteisiin. Robin tuote on perin asiallinen. Hampaiden juurihoitoon sen puuduttavuus ei riitä, mutta kiinalaiseen ruoanlaittoon se käy hyvin.

Sechuanissa syödään paljon kasvisruokia, jonka reseptit hyödyntävät Sechuanin pippuria loistavasti. Fuchsia Dunlopin teosSichuan Cookery on kattava esitys, jonka perustekniikoista on iloa jokaiselle kasviskokille. Puhtaita kasvisreseptejä kirjassa on rajoitetusti mutta tuotetietoa ja sovellettavia menetelmiä runsaasti. Sechuanin pippuri on perusosana málà -ruokalajeissa, jotka ovat turruttavia (má) ja pikantteja (là). Tässä yksi tapa valmistaa málà tofua.

ROB – The Gourmets’ Market

Read Full Post »

Viinipullojen korkkien kierrätys

Nämä sivut kertovat, minne Belgiassa voi palauttaa viinipullojen korkit. Esimerkiksi Brysselissä paikkoja on keskustassakin.

Read Full Post »

Kirjasta on tehty sen noin 20-vuotisen olemassaolon aikana lukuisia lisäpainoksia. Kuten tyyliin kuluu, osa niistä ei ole laillisia

Koska pitkän kasvissyöjäelämän varrella kirjahyllyyn on kertynyt hyllymetreittäin erilaista kirjallisuutta aiheesta, ajattelin esitellä omia suosikkejani ja hulvattomampia virheostoksia – toivottavasti hyödyksi ja huviksi kaikille vegeille :D

Soy, not ”oi!” -kirjasta tekee klassikon ja hyvän aloittelijan oppaan se, että kaikki ohjeet ovat helppoja perusmättöreseptejä. Aineksia ei tarvitse lähteä etsimään erikoiskaupoista (joskin sekin on joskus hauskaa!). Lähtökohtaisesti kaikki ohjeet onnistuvat aina – kirjassa ei koreilla gourmet-ruuilla. Itselläni kirja kuluu käytössä erityisesti silloin, kun tarvitaan nopeasti maistuvaa vatsantäytettä eikä jaksa tuhrata keittiössä tuntikausia. Kirja siis ansaitsee paikkansa jokaisen vegaanin kirjahyllyssä!

Punk-hengessä  kirja rohkaisee muokkaamaan reseptejä itse. Ohje ei mene pilalle vaikkei kaikkia aineksia löytyisikään. Itse ”anarkistikokkina” olen saanut monta hyvää ideaa  ja myös jatkojalostanut niitä tarpeisiini sopiviksi.

Kirjan hankaluus on yhdysvaltalaisten mittojen käyttö, mutta suurinpiirtein-muunnokset oppii nopeasti. Jos jenkkikeittokirjoja harrastaa enemmänkin, kannattaa harkita yhdysvaltalaiset mittayksiköt sisältävien mitta-astioiden hankkimista. Belgiasta hyviä metallisia mittoja saa pikkurahalla esimerkiksi Dille & Camille -kaupoista.

KRK

Read Full Post »

Namaste sijaitsee vain noin 200 metrin päässä rautatieasemasta. Sitä voi pitää kaupungin parhaana eksoottisena lounasbuffettina.

Sattuipa niin, että iittatristitia kävi syömässä seurallisesti vanhassa tutussa nepalilaisessa ravintolassa, Namastessa, ja hoksasi että siitäkin voi kirjoittaa kasviksena belgiassa-sivuille. Namastehan on tunnettu Luxemburgin kaupungin Gare-kortteleissa,  ja kauempanakin,  seisovasta lounaspöydästään (11 euroa plus juomat). Paikka on sisustettu Sir Edmund Hillaryn ja hänen sherpansa kuvilla sekä asiaankuuluvilla vuoristomaisemilla – ja kuningasperheen kuvilla…paikassa ei vielä ole siirrytty tasavallan aikaan. (Tasavaltalaisuus ei tietenkään ole yhtä fotogeenistä kuin kuninkaallisuus…)

Mutta asiaan palataksemme, Namasten ruoka on erinomaista ja seisovasta pöydästä saa syödä niin paljon kuin mahaan mahtuu. Lounaspöydässä vegemuonaa löytyy keitosta (yleensä linssisosekeitto tai vastaava) sekä kasviscurrysta ja salaatista, ja starterina on välillä kasvispiiraita, välillä taas kanansiipiä. Curry ei ole kovin vahvaa, mutta tarjolla on tulisia kastikkeita. Kasviscurryssa on herneitä, perunaa ja muita vihanneksia. (Sekasyöjille mainittakoon, että kana- ja nautacurryt ovat myös aivan erinomaisia koska lihoja ei ole keitetty liian kovaksi.) Seisovaan pöytään kuuluu myös jälkiruoka (jäätelöpallo). Laskun mukana tulevasta kiposta voi kauhoa fenkolinsiemeniä suun raikastamiseksi.

A la Carte –listalta löytyy tusinan verran kasvisvaihtoehtoja, hinnat ovat 11-14 euron välillä. Aineksina on mm.  linssejä, herneitä sekä juustoja.  Annokset ovat tukevia ja näyttäviä. Paikka tarjoaa myös nepalilaista olutta puolen litran pulloissa (vai olisiko pintin pulloissa?).

Namaste on siis kerta kaikkiaan suositeltava paikka. Se ei ole kaupungin ainoa Himalajan aluetta edustava ravintola, eikä ehkä kulinaarisesti hienostunein, mutta hinta-laatusuhde on kerta kaikkiaan kohdallaan, ja kasvissyöjälle löytyy valikoimaa, ennen kaikkea à la carte-vaihdoehdoissa. Ja paikka sijaitsee vain noin 200 metrin päässä rautatieasemasta. Sitä voi pitää kaupungin parhaana eksoottisena lounasbuffettina.

Sokerina pohjalla: Namasten hovimestari, tai sellaisena käyttäytyvä, on asunut Suomessa melkein parikymmentä vuotta  ja puhuu hyvää suomea vielä 14 Luxemburgin vuoden jälkeenkin! Hän on se pieni, hieman iäkkäämpi miespalvelija. Tästä kielitaidosta voi olla hyötyä myös asiakkaalle, koska muuten tarjoilijat eivät osaa kaupungin yleiskieltä ranskaa kovinkaan hyvin ja pöytään voi tulla aivan muu annos tai juoma kuin on tilannut. Näin on kuulemani mukaan joskus käynyt.

Namaste on auki luxemburgilaisten ravintoloiden tapaan vain lounasaikaan klo 14.30 asti ja illalla. Ilmeisesti alan ammattiliitot, mikäli sellaisia alalla on, eivät ole saaneet neuvoteltua yhtäjaksoista työaikaa, vaan keittiöhenkilökunnan 8 tunnin työpäivä jakautuu kahteen osaan, joiden välissä on 4-5 tunnin tauko. Ja suurin osahan koko maan ravintolatyövoimasta tulee rajan takaa Ranskasta töihin, joten ei käy kateeksi. Mutta iitta lopettaa nyt politikoinnin, ja suosittaa lämpimästi Namastea!

Iittatristitia

Restaurant népalais Namaste

19, rue de Strasbourg

Ville de Luxembourg

Read Full Post »

”Olimme erittäin tyytyväisiä. 10 pisteen tuote! Maukas, autenttinen maku, helppo tehdä. Ihana sopiva tulisuus. Masala dosa mielenkiintoinen kun tehty fermentoidusta taikinasta. Perunacurry maistui mahtavasti. Chutney tulinen, mutta pystyi syömään, freesi korianterin maku. pieni pala Intiaa omassa keittiössä .” (Autenttinen kuluttajalausunto kahdelta helsinkiläiseltä)

Tässä blogissa jo aikaisemmin esitellyn Ideal Cash & Carryn Masala dosa on niin hyvää, että se pääsee välillä loppumaan kaupan pakastimesta. Yksi pakkaus sisältää neljä riisi-linssilettua, perunacurryn ja kastikkeen. Annoksesta riittää ainakin kahdelle. Letut kannattaa lämmittää paistinpannulla. Lisukkeet voi kuumentaa haluamallaan tavalla.

Mikäli valmisruoka ei innosta, Reseptitaivas antaa yhden version Masala dosasta, vieläpä videolinkin kera.

Helsingissä saatavissa esimerkiksi osasta Hakaniemen etnisiä kauppoja, kuten Maharaja Afro & Asian Market, Hämeentie 5 A.

Read Full Post »

Older Posts »