Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for Toukokuu 2010

Degrowth picnic

Sunnuntaina 6.6.2010 ympäri Eurooppaa järjestetään lähiruokaan keskittyviä DEGROWTH PICNIC. Siitä pitäisi tulla lisätietoa tänne, mutta kieltämättä homma vaikuttaa jotenkin sekavalta.

Jos siis eväsretkelle haluaa, taitaa olla helpointa pitää se samana sunnuntaina järjestettävässä Brysselin ympäristöjuhlassa (Fête de l’environnement/Groot Milieufeest) joka on 50-vuotisjuhlapuistossa (Parc du Cinquantenaire/Jubelpark).  Tapahtuman aikataulu täältä (ranskaksi) ja täältä (hollanniksi). Blogiinkin on tulossa lisää tietoja.

Vuonna 2009 Oxfam kampanjoi ympäristöjuhlassa reilun tekstiilituotannon puolesta.

Read Full Post »

Lihankulutus ja biodiversitetti

Brysselissä pidettävä GREEN WEEK (1-4.6. 2010) sisältää monenlaista ohjelmaa, kuten elokuvia ja luentoja. Esimerkisi torstaina 3.6 klo 16.30-18.00 aiheena on Biodiversitetti ja lihankulutus (Biodiversity and meat consumption).

Ohjelma on ilmainen, mutta osanottajaksi pitää ilmoittautua verkkokaavakkeella, koska päätapahtumapaikkaan eli Charlemagneen ei noin vain  marssita suoraan kadulta.

Lisätietoja ja ilmottautuminen täältä. Kunhan elektroninen kaavake on täytetty, sähköpostiisi tulee samantien tarkempia ohjeita.

Read Full Post »

Ruuan ympäristövaikutuksista

Ekologisten valintojen tekeminen tuntuu joskus hankalalta tietotulvan keskellä ja erilaisten ympäristövaikutusten vertailu voi olla hankalaa. Luonto-Liiton pääsihteeri Leo Stranius kirjoittaa Kulutus.fi-blogissa yleisimmistä harhaluuloista ruuan ympäristövaikutuksiin liittyen:

”Ruokakaupassa on tavallista, että ihmiset pohtivat, (1) ostavatko muovikassin, paperikassin vai käyttävätkö kangaskassia. Huomiota kiinnitetään tyypillisesti myös siihen, (2) onko ruoka varmasti lähellä tuotettua tai kotimaista. Lisäksi (3) pyritään yleensä välttämään ylipakattuja tuotteita. Paljon tärkeämpää olisi kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, (1) mitä kassin sisällä on, (2) miten omat kauppamatkansa kulkee ja (3) miten voi minimoida ruuan hävikin”

Kassin sisällössä oleellista on painottaa kasvisten osuutta, sillä pääsääntöisesti liha kuormittaa ympäristöä moninkertaisesti kasvisravintoon verrattuna. Kasvisruoka on siis kaikinpuolin HYVÄÄ!

Read Full Post »

Zigomar ei tykkää vihanneksista

Saint Jossen kirjasto esitteli kasviksia, vihanneksia ja kasvissyöntiä  toukokuun puolessavälissä. Nyt somisteina käytetyt hedelmät ovat jo kadonneet, kenties syöty.

Read Full Post »

Paikalla on myös sisäpiha.

Gentiläisen vegaaniravintola Komkommertijdin ideana on lähestyä kasvisruokaa ”vain ruokana”. Useimmat kasvisravintolat kun tuntuvat kantavan harteillaan epämääräistä ”terveellisen ruoan” viittaa. Komkommertijd sen sijaan osoittaa, että täysin vegaaninen kasvisruoka voi olla muutakin kuin salaatti. Seisovassa pöydässä on joka päivä tarjolla myös jotain rasvassa paistettua ja jotain riuskemmin maistettua ruokaa ja aina myös kasvisproteiinia. Salaattipöydästäkin toki saa vatsansa täyteen (erityisesti suosittelemme salaattikastikkeita, ne vievät kielen mennessään, nam!)

Lounasasiakkaista suurin osa on sekasyöjiä ja iltaisinkin paikka on täynnä myös muita kuin ”kasvissyöjähippejä”. Kukaan paikkaan kuljetettu sekasyöjä ei ole valittanut ruuan makua, laatua tai määrää ja yleensä kotiin lähdetäänkin vatsa pinkeänä ja varmasti kylläisenä.

Etenkin viikonloppuiltaisin ravintola on täynnä, joten pöydän saamiseksi kannattaa saapua todella hyvissä ajoin tai varata pöytä. Kesäisin käytössä on myös sisäpihalle tehty terassi.

Komkommertijd valittiin Vegatopia-nettisivuilla yhdeksi Belgian parhaista kasvisruokapaikoista, ainoana kasvisravintolana Gentistä! Belgian Kasvikset komppaavat tätä valintaa täydestä sydämestään! Hienoa, Kurkkuaika, bravo!! :-D

Ravintola noudattaa Belgiassa tyypillistä aukiolosysteemiä; ravintola on siis suljettuna lounaan ja päivällisajan välillä. Lounaspöydän hinta on 12 € ja illallisen 15 € ja seisovasta pöydästä saa noutaa ruokaa niin paljon kuin vatsa vetää (ja allekirjoittaneen Kasviksen tapauksessa aina vielä vähän ylikin!) Juomaksi voi tilata listalta luomuolutta tai -viiniä, mehuja tai reilunkaupan limua.

Suosittelemme erityisesti: vegaaneille, niille jotka haluavat maistella vähän kaikkea, mukavaa illallispaikkaa etsiville, nälkäisille. Lisäksi Komkommertijd on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen kaikille sekasyöjille, joiden mielestä kasvisruoasta ei voi saada vatsaa täyteen.

Komkommertijd

Reep 14

9000 Gent

Avoinna: 11.45 – 14.30 ja 18.00 – 22.30
Suljettu: maanantai-iltana ja tiistaisin

Poikkeavat aukioloajat kannattaa tarkistaa ravintolan omilta nettisivuilta.


Read Full Post »

Antwerpenin satamaa 2010

Verkolta voi ladata käteviä kasvissyöjän kaupunkioppaita. EVA on laatinut kattavan Antwerpen -oppaan, (pdf!) jonka kasvisravintoloita, ruokakauppoja, ja kasvisystävällisä vaihtoehtoja arvioidaan 24 sivun verran.

Gentin opas (pdf!) tarjoaa kahdella sivullaan kartan, osoitteita ja mainoksia. Leuvenin oppaassa (pdf!) on samanlainen niukka formaatti.

Brysselin kartta on hieman normatiivisempi liittäessään joihinkin kohteisiin myönteisen mainesanan. Vaikuttaa siltä että “kasvissyöjäystävällisen” leima on annettu melko helposti, jo muutamalla annoksella joiden valmistamiseen ei ole pahimmassa tapauksessa käytetty sen enempää mielikuvitusta kuin raaka-aineitakaan – kuten proteiinia. Tosin sinänsä on myönteistä, että mukana on laaja kirjo paikkoja, pikaruokapaikoista illallisravintoloihin.

Varman päälle pelaavalle kasvissyöjälle voisi silti suositella jokaisessa kohdekaupungissa  varsinaisia kasvisravintoloita. Niidenkin keskinäinen variaatio on melko iso.

Oppaat ovat hollanniksi, Brysselin opas myös ranskaksi.

Read Full Post »

Hollantilaisten ylläpitämä sivusto Vegatopia on listannut top 10 kasvisravintolaa Belgiasta ja Hollannista. Arviot ravintoloista ovat täällä. Tekstit ovat hollanniksi, mutta kieltä taitamattomankin on helppo saada niistä apua: jokaisessa arviossa ilmoitetaan paikan osoite, aukioloajat ja se mitä päivän annos suunnilleen maksaa. Lisäksi mukan on liitetty linkki arvioidun ruokapaikan kotisivuille, jos sellaiset ovat olemassa.

Listalle ei ole päässyt yhtään brysseliläistä paikkaa. Bryggestä on tammikuussa 2012 mukana De Bron. Gentistä on valittu muun muassa noutopöytäperiaatteella toimiva vegaanipaikka Komkommertijd. Antwerpenistä listoille ovat pääseet sekä Aahaar että De Broers van Julienne.

Read Full Post »

Belgialaisen Ethisch Vegetarisch Alternatief -järjestön (EVA) puheenjohtajan  haastattelu on ilmestynyt  toukokuun The Bulletin-lehdessä  Artikkeli  Go Veggie and Change the World on luettavissa täällä.

Haastattelussa käsitellään muun muassa Gentin kasvisruokatorstaita, joka perustuu vapaaehtoisuuteen.

Read Full Post »

Belgiasta Etelä-Ranskaan muuttanut kirjeenvaihtajamme, puutarhuri JOHANNA MÄKILÄ antaa tietoa ja ohjeita sekä Belgian ja että Suomen puutarhaviljelijöille.

Belgian kosteassa ja melko leppeässä ilmanalassa olet varmaan tutustunut ainakin tuttuihin, josko myös uusiin tuholaisiin ja kasvitauteihin. Niistä ainakin etanat ja kotilot ovat varsinaisia tihulaisia. Ne eivät pure kasveja, vaan raastavat karhealla kielellään reikiä lehtiin ja sitä myöten jopa koko kasvin. Aiheutetuista vaurioista bakteerit ja sienitaudit päättävät tuhoamisen. Myös lima jättää vanansa pitkin poikin puutarhaa ja kasveja. Ne viihtyvät kosteassa, joten kuivalla ilmalla lima kuivuu ja lopuksi jopa koko etana. Päivisin ne piiloutuvat kasvien tyville tai lehtien alapinnoille, kivien, oksien ja lautojen sekä maakokkareiden alle. Erityisesti ruohojen, nurmikon ja rikkaruohojen seasta löytyy oivallisia piilopaikkoja.

Etanoiden kirjo

Euroopassa on lukuisia erilaisia etanoita ja kotiloita, mutta onneksi kaikki eivät ruokaile puutarhojen ja peltojen herkuilla. Useimmiten kasveille vaaraton on mm. Jättietana (grote aardslak, ”pantersnigeln” Limas maximus). Se kasvaa 15-18 senttiseksi. Belgiassa se on melko yleinen talojen läheisyydessä, kellareissa, puutarhoissa ja puistoissa. Metsissä sen näkee yleensä kannoilla ja kivien alla. Suomessa sitä tavataan vain kasvihuoneissa. Kotilot (snails, snäckor, huisjesslak) tekevät  vähemmän tuhoa kasveille kuin useimmat etanat. Sen lisäksi ne herkuttelevat etanoiden munilla. Euroopan yleisimät syötävät kotilot, escargot, ovat viinitarhakotilo (Brown Garden Snail, Common Garden Snail, European Garden Snail Helix aspersas) tai viinimäkikotilo (vinbergssnäcka, Burgundy Snail, Roman Snail, Edible Snail (Helix pomatia) . Ne voi nähdä Belgiassa mm. voikukkien ja nokkosten kimpussa. Suomessa niitä tavataan vain etelässä vanhojen kartanoiden ja keskiajan luostareiden läheisyydessä.

Etanat ja kotilot ovat kaksineuvoisia eli hermafrodiitteja; yksilöillä on siten molemmat sukuelimet. Ne voivat pariutua toisen yksilön kanssa, mutta voivat myös hedelmöittää itsensä. Etana voi munia kosteina kesinä yhteensä 500 pientä valkoisen läpikuultavaa munaa, 20-30 munan ryhmiin kaivamiinsa kuoppiin, oksien tai lautojen alle sekä myös risu-, lehti- ja kompostikasoihin. Samanlaisille paikoille voi myös kotilo munia kerrallaan 100 munaa useaan kertaan kesässä. Ympäristön lämpötila vaikuttaa miten nopeasti kuoriutuminen alkaa (viikoista kuukausiin). Etanat elävät Belgiassa yleensä  9-12 kuukautta – Suomessa jopa kaksikin vuotta. Kotilot kasvavat poikasesta aikuiseksi 2-3 vuotta, jonka jälkeen kestää vielä 2-6 vuotta, jotta ne ovat lisääntymiskykyisiä. Kosteina kesinä, jos puutarhassasi ei ole niiden luontaisia tuholaisia, ”limanuljaskojen” armeija voi siis kasvaa hämmästyttävän suureksi.

Belgiassa on kolme kotiperäistä etanalajia jotka voivat aiheuttaa tuhoa kylvötaimille, nuorille kasveille ja kasvien juurille. Valepeltoetana (grey field slug, gevlekte akkerslak, Åkersnigel Deroceras reticulatum) on yksi harmillisimmasta etanoista myös Suomessa. Se pysyttelee melkoisen pienellä ”omalla” paikallaan. Tavallisimmin se liikkuu yöllä ja syö maanpäällisiä kasveja (ruokalistalla erityisesti juurikkaat, auringonkukka, herneet, maissi, porkkana, salaattisikuri eli witloof, mansikka, tomaatti, salaatti, peruna ja ja taitaa kuunliljat – Hosta sp. – maistua tällekin).Kuivina kausina se etsii suojaa maan alta ja varsinkin nuoret etanayksilöt syövät kasvien juuria aiheuttaen paljon tuhoa. Raskailla savisilla mailla isojen kokkareiden välistä ne kulkevat jopa kahteen metriin saakka! Munat kuoriutuvat huhti-toukokuussa.

Zwarte of donkere wegslak (trädgårdssnigel Arion distinctus) syö erityisesti nuoria kylvötaimia ja juurikasveja. Se on ”paikkauskollinen”, munat kuoriutuvat huhti-kesäkuussa. Täysikasvuisina ne aiheuttavat  tuhoa erityisesti leutoina talvina. Punasiruetana (grote wegslak, gevone slak / zwarte slak / gewone aardslak, svart eller röd skogssnigel, round-backed black or brown slug / red or black slug Arion ater / Arion rufus) on laji, josta on joko mustia, ruskeita tai kirkkaan oranssinpunaisia muotoja. Se kasvaa 12-15 cm pituiseksi ja 1,5-2 cm leveäksi. Se syö kaikkea, erityisesti nuoria versoja ja jo syötyjä kasveja, mutta on perso myös sienille ja maatuville kasvinosille. Se voi liikkua ”pitkiä” matkoja. Munat kuoriutuvat keväällä. Nuoret yksilöt ovat ruskeanharmaita ja pysyvät aluksi jonkin aikaa maan alla. Aikuiset yksilöt aiheuttavat pahinta tuhoa elo-syyskuussa. Onneksi silloin monien kasvien lehdistö on vahvaa, osittain jopa kuivahtanutta, joten se ei enää ole niin maittavaa näille etanoille.

Belgiaan kuten Suomeenkin on saapunut Välimeren alueelta espanjansiruetana ( ”tappajaetana”, Spaanse wegslak, Spansk skogsnigel  Arion lusitanicus), joka on aina oranssin punaruskea ja melko likaisen värinen. Suomen yksilöiltä on useimmiten puuttuneet sivujuovat. Yksilöt voivat olla myös harmaan vihertäviä, jolloin niillä on usein tumma sivujuova ja kilvellä lyyramainen kuvio. Se havaittiin ensimmäisen kerran 1990 Maarianhaminassa. Kevään 2007 tiedon mukaan sitä löytyy laikuttaisesti Oulun-Kajaanin tasollle asti. Tämä laji sietää monista muista etananoista poiketen valoa ja kuivuutta. Niitä on löydetty jopa 50 yksilöä neliömetriltä! Ne liikkuvat varsin paljon (5-9 metriä tunnissa) ja käyvät yölliseen tuhotyöhönsä joskus jo illan hämärtyessä. Suomessa aikuiset espanjansiruetanat kuolevat syksyllä ja joko munat tai nuoret etanat talvehtivat. Espanjansiruetana leviää mullassa tai taimissa olevien munien kautta. Se on moniruokainen. Sille kelpaavat kaikenlaisten koriste- ja hyötykasvilajien lehdet, kukat ja sipulit. Ruotsissa lajin on todettu pitävän erityisesti aromaattisista tai voimakastuoksuisista kasvilajeista ja jopa nokkosista. Kun muut keittiöpuutarhan kasvit on syöty kelpaa espanjansiruetanalle vaikka raparperin lehdet, jotka muut etanat jättävät yleensä syömättä. Se syö myös kuolleita eläimiä, lajitovereitaankin, ja erheellinen tappajaetana-nimi on tullut siitä. Koska se maistuu pahalta ja tuottaa runsaasti limaa, se ei maistu luontaisille tuholaisille kuten monille linnuille ja siileille. Maarianhaminassa kuitenkin keksittiin, että eksoottinen tarhalintu, myskisorsa, pitää etanat parhaiten kurissa. Tallaaminen on paras keino tuhota siruetanoita kotikotipuutarhassa.

Suomen isoista etanalajeista ukkoetana (zwarte aardslak, gråsvart kölsnigel Limax cinereoniger) on saanut osakseen vihamielistä suhtautumista, koska sitä kuvitellaan helposti espanjansiruetanaksi, ”tappajaetanaksi”. Edellinen on Suomessa alkuperäinen, hieno eläin, jälkimmäinen etelästä kulkeutunut ja nitistettävä puutarhatuholainen. Molemmat lajit ovat täyteen mittaansa venyneinä 15-senttisiä votkaleita. Ukkoetanan värit vaihtelevat kovasti, mutta miltei aina etana on mustahko tai harmahtava, useimmin mustanpuhuva ja selkäviiru on vaalea, tai sitten oliivinharmahtava ja molemmin puolin selkää on mustia epäsäännöllisiä viirunpätkiä. Joskus tavataan myös vaaleita, albinistisia yksilöitä. Erehtymätön tuntomerkki on jalan alusta, siis ”maha”, joka on musta mutta keskeltä valkeahko (tarkasteltava tikun avulla, koska lima on kiusallisen sitkasta). Ukkoetana voi talvehtia vuodesta toiseen, nimenomaan aikuisena. Se on erikoistunut syömään sienirihmastoa tai sienten lakkeja. Useimmiten sen tapaa lahon puun pinnalta. Paitsi pihoilla se viihtyy kostean metsän siimeksessä, eikä haittaa ketään. Talvehtijoita voi olla kellareissa ja kaivonkansien alla. Erityisesti sadekesinä Suomessa ovat vaivana pienistä etanoista kelmeän vaaleanruskeat peltoetanat (Deroceras agreste) sekä tummemmat ja hiukan kirjavat valepeltoetanat  (Deroceras reticulatum).

Etanat ja kotilot eivät ole kovinkaan kiinnostuneita mm. seuraavista kasveista: akileija, kurjenpolvi, timjami, rautayrtti, saniaiset, villapähkämö, pietaryrtti, siankärsämö, kultapiisku, leijonankita, leimukukat, laventeli, neilikat, iisoppi, valkosipuli, koristekrassi (joka kyllä toimii mustien kirvojen houkuttelemiseen), raparperi sekä eräät hieman kitkerät kasvit, kuten salaattisikuri eli witloof, juurisikuri ja lehtisalaatti. Mutta ne ilmestyvät lähes ensimmäisenä lupiineihin, jolloin voit alkaa tarkkailla puutarhaasi sillä silmällä. Niille maistuvat erityisesti kaikki kellokukat (Campanula sp.), kuunliljat (Hosta sp.), nauhukset (Ligularia sp.), tulppaanit ja muut sipulikasvit, nuoret salaatit ja oikeastaan kaikki kylvötaimet, retiisit, nuoret kesäkurpitsat ja kurpitsat, pavut, kypsyvät mansikat, perunat ja monet muut. Ne syövät halulla myös voikukkia ja nokkosia, espanjansiruetana jopa raparperia!

Luonnonmukainen torjunta

Ja sitten siitä torjunnasta – tietysti luonnonmukaisesti. Mitään varmaa poppakonstia ei ole olemassa, mutta vaihtoehtoja kyllä sitäkin enemmän paremmalla ja huonommalla tuloksella. Kostealla kelillä on hyvä yhdistellä useampaa seuraavista:

Poimi pois aamulla, illalla ja sadekelillä. Katso myös kasvien tyville tai lehtien alapinnoille, kivien, oksien ja lautojen sekä maakokkareiden alta. Ne ovat varsin taitavasti värittyneitä, joten niitä on usein hankala löytää.

Hyvä konsti saaliin tuhoamiseen on joko jalalla tai kahden kiven välissä murskaamalla. Eräs keino on leikata erityisesti isot etanat ensin saksilla poikki ja sitten kerätä ne pois. Voit myös tappaa upottamalla ne kiehuvankuumaan veteen tai liuokseen, jossa on 2/3 osaa etikkaa ja 1/3 osaa vettä. Koska etanat (ja kotilot) ovat tavallisesti myös raadonsyöjiä, ne saisivat oivallista proteiiniruokaa, jos jätät kuolleet maan pinnalle tai kompostiin. Kaiva ne siis kuoppaan. Voit kerätä vähitellen etanoita tuhkalla täytettyyn rasiaan ja välillä pyöritellä niitä kunnes kuolevat melko nopeasti tuhkan kuivattamina. Elävät etanat voit syöttää myös kanoille.

Ferramol / Escar-Go on ympäristöystävällinen rakeinen torjunta-aine (rautafosfaattia). Se tehoaa ainakin kaikkiin Suomessa esiintyviin etana- ja kotilolajeihin. Sen avulla pääsee eroon myös pahamaineisista espanjansiruetanoista. Suomessa tehdyssä kokeessa kaikki etanat kuolivat viiden päivän kuluessa. Rakeet toimivat myös vielä sateen jälkeen, mutta niitä on lisättävä, kun niitä on enemmän päätynyt etanojen suihin. Ikävä kyllä jokin maan alla asustava muurahaislaji näyttää pitävän niitä jonkinlaisena ruokana, sillä ne raahaavat niitä pesäänsä.

Erilaiset estosuojat: kupariset (antaa sähköiskun) matalat aidat tai kaulukset ja kasvin istuttaminen vanhaan kuparipataan, johon on tehty reikiä pohjaan. Noin 50 cm korkuinen maahan painettu pelti- tai teräslevy, jonka ylälaita (15-20 cm) on taivutettu kaarevaksi ”lipaksi” (levy estää myös maan alla liikkuvia etanoita pääsemästä kasvien juuristoon. Samoin voi käyttää ohutta muovilevyä. Etanat kyllä kiipeävät seinämää pitkin ylös, mutta eivät selviä terävästä kulmasta. Markkinoilla on myös pellistä tehtyä melko kallista 5 cm korkuista aitaa, jonka laita on hammastettu estämään tihulaisia. Valmiit muovikaulukset tai -suojukset yksittäisten kasvien ympärille. Kotikonsti: 1,5 – 5 litran vesipullosta leikataan pohja pois ja pistetään esim. salaatintaimen ympärille – samalla taimi saa oman pienoiskasvihuoneen. Asian varmistamiseksi lisää vielä Ferramol-rakeita taimen ympärille, jos etanoita on runsaasti. Maahan kasvien ympärille voi pursottaa ”etanaliimaa” (slakkenlijm, colie à limaces), jota on lisättävä ainakin sateen jälkeen. Sitä (tai tavallista vaseliinia) voi myös levittää ruukkujen ulkopuolelle renkaaksi. Ikävä kyllä nämä konstit eivät kyllä auta kovin hyvin, sillä maassa on aina munia ja nuoria etanoita molemmin puolin “aitaa”.

Snails also love a cap full of beer and, hopefully, imbibe in a happy dead drunk! Siis pilsneriä (maidon pitäisi kuulemma myös toimia) lautaselle tai maahan kaivettuun purkkiin, jonka ylälaita on maan pinnalla. Täytä purkki kolmanneksella kaljaa tai maitoa tai seoksella, jossa on yksi osa kaljaa, kaksi osaa vettä ja lusikallinen sokeria. Kaupasta saa jopa pyydyksen, jossa on katto estämään sateella laimennetun mallasjuoman tarjoilun. Sen voi kyllä tehdä itsekin leikkaamalla isomman purkin seinämistä kulkuholveja ja kiinnittämällä sen tukevasti esim. maahan painetulla rautalangalla. Mutta muista vaihtaa neste riittävän usein, sillä lima kuolleiden tovereidensa kera ei maistu hyvältä.

Peruna on myös etanasta erittäin herkullinen – saalista voi korjata raakojen perunanpuolikkaiden alta. Kun kasvit eivät ole vielä kasvaneet suuriksi ja  täyttäneet maan pintaa, riistaa voi myös houkutella paikalle kurpitsa- ja kesäkurpitsapalojen, tomaattien ja hedelmien avulla, jotka piilotat esim. kosteiden säkkien, lautojen, kivien, vanhojen kattotiilien tai suurien kaalin tai raparperin lehtien alle, josta tuholaiset on helpompi poimia.

Kylvä taimet ruukuihin ja istuta kasvimaalle kuivemman jakson alussa vasta, kun taimet ovat hyvin kehittyneitä. Istuta riittävän harvaan, jotta aurinko ja tuuli pääsevät kuivattamaan kasteen ja sateen kasvien lehdiltä. Samoin on hyvä kastella kasvit aamulla, jotta maan pinta ehtii kuivahtaa ennen yötä.

Kuivassa maassa etanoiden on vaikea liikkua, joten voit harata kevyesti ja toistuvasti maan pinnan, joka kuivuu siten nopeasti. Samalla pystyt tuhoamaan jonkin verran munia ja vastakuoriutuneita etanoita.

Levitä kasvien ympärille  muutaman senttimetrin kapeita kaistoja kosteutta imeviä aineita etanan liman kuivaamiseksi. Tuhkaa, kalkkijauhetta, laavarakeita tai sahanpurua, mahdollisesti sekoitettuna hiilimurskan kanssa. Sateen jälkeen joudut taas lisäämään niitä.

Liikkumisen estämiseen voit kokeilla karkeaa hiekkaa (toimii myös sateella), huopamattoa, murskattua munankuorta, kaakaopapua tai simpukankuorta, pellavarouhetta, sahanpurua tai kahvinporoja. Erityisen hyvä este on ilmeisesti kuusen neulasten levittäminen kasvien ympärille.

Lannoita kasvisi hitaasti liukenevilla, mieluiten orgaanisilla lannoitteilla, jolloin kasvit kasvavat tasapainoisemmin. Erityisesti liika typpi ja runsas kastelu tekevät kasveista liian reheviä eli hyvin maistuvia -samalla edistät muidenkin tuholaisten ja kasvitautien esiintymistä.

Tavallinen suola on varsin tehokasta, mutta sitä ei tulisi käyttää, sillä se on myrkkyä maan pieneliöille ja rakenteelle.

Kotilottomien etanoiden torjuntaan voidaan käyttää myös etanoita loisivalla ankeroisella eli nematodilla Phasmarhabditis hermaphrodita, tuotenimi ”Nemaslug”. Se toimii parhaiten, kun maan lämpötila on 15 °C eli Belgiassa suunnilleen maalis-huhtikuussa ja lokakuussa.

Kotiloiden kuori ei kasva kunnolla, jos ne eivät saa riittävästi kalsiumia ruuastaan. Samoin, kun maan pH on alhainen eli hapan. Lannoittamattoman turpeen levittäminen lisää happamuutta.

Siili on erittäin hyvä etanoiden ja kotiloiden syöjä. Niitä on ikävä kyllä enää melko vähän ja ne voivat liikua kolmen kilometrin säteellä, joten et voi olla varma, että pihallasi talviuntaan nukkunut yksilö pysyy ilonasi.

Muita hyviä luontaisia tuholaisia ovat pikkulinnut (erityisesti musta -ja laulurastaat sekä kottaraiset). Kanat, ankat, sorsat (mm. myskisorsa ehkä pullasorsatkin) sekä villisorsat popsivat mielellään ja tarkasti etanoita ja kotiloita, mutta samalla voi mennä nuoret herkulliset salaatintaimet ja muutkin. Sammakot (syövät paljon), konnat, sisiliskot, vaskitsa, erilaiset koppakuoriaiset, joidenkin kärpästen toukat, sudenkorennot ja lukit (ne pitkäjalkaiset ”hämähäkit) pitävät ruokalistallaan etanoita.

Yritä valita resistenttejä eli etanoiden tuhoja kestäviä lajikkeita, esim. kuunliljoista tai perunoista.

Englantilaiset tutkijat kehittävät myös robottia, joka poimisi etanat ja kotilot automaattisesti. Mutta eipä sellainen taida ensimmäiseksi tepastella kotipuutarhassa.

Kompostikasat ovat etanoiden paratiisi. Jos lisäät kompostia maallesi, voit samalla levittää etanoita. Varmuuden vuoksi olisi hyvä käyttää pyydyksiä, jos epäilet näin käyneen. Samoin ruohokatteen, ohuenkin,  levittäminen kasvimaalle voi aiheuttaa yllätyksen, vaikka kate olisi muuten erittäin hyväksi kasveille.

Paras keino on muuttaa parvekkeelliseen kerrostaloon ja poimia mahdollisimman nopeasti tihulaiset pois ostamiesi ruukullisten kasvien seasta (erityisesti purkkien pohjista). Ja jatkaa tarkkailua ja yrittää houkutella pikkulintuja ja ötököitä mahdollisimman paljon paikalle.

Varhasempi versio julkaistu  Parlöörissä.

Jos ajattelit siirtyä ruukkupuutarhuriksi, katso Johanna vinkit ruukkupuutarhan hoidosta täältä.

Read Full Post »

Mons 2008.

Belgia on löytänyt paikkansa Yalen ja Columbian yliopistojen vuotuisessa ympäristövertailussa. Belgia asettuu sijalle 88/163 eli Ukrainan ja Jamaikan väliin ympäristövaikutusindeksillä mitattuna. EU-maista vain Kypros on suurempi ympäristökelmi. EU-maiden listalla Ruotsi pärjää vertailussa parhaiten, Suomi on Maltan jälkeen listan viidentenä.

Eniten Belgiaa painavat ilmansaasteiden ja veden laadun ympäristövaikutukset, biologisen monimuotoisuuden ja uhanalaisten lajien elinympäristön kehno suojelu sekä ilmastonmuutoksen kiihdyttäminen korkein kasvihuonekaasupäästöin.  Ympäristöterveyden puolella Belgia pärjää selvästi paremmin.

Katso lisätietoja täältä.

Read Full Post »

Older Posts »